Viime päivinä ovat minulta kysyneet monet toverit, ystävät ja läheiset järkyttyneinä: ”Voiko tämä olla todellista? Voivatko kommunistit aidosti olla tällä kannalla? Eivätkö he todellakaan välitä?”

Ja on ollut pakko vastata: tällaista ajattelua todellakin puolueessamme esiintyy.

Ylivuoto: Luottamuspula. 2018. Kirjoittaja on sittemmin eronnut Suomen kommunistisesta puolueesta.

Suomen kommunistinen puolue on asettanut tämänkin vuoden eduskuntavaaleihin useita ehdokkaita, joiden näkemysten pitäisi herättää kenessä tahansa vähänkin aatteellisessa toverissa raivoa. Tässä artikkelissa keskitymme yhteen ehdokkaista, mutta hän ei suinkaan ole ainoa, jolla on tyrmistyttäviä näkemyksiä. Sen sijaan hän on kaikista monisanaisin ja rohkein, ja vähiten taitava piilottamaan asenteensa. Artikkelin lopussa seuraa kommenttia ja selvitystä siitä, mistä nämä puolueen jatkuvat ongelmat juontuvat.

Joona Etto, 32, Lapin vaalipiiristä, on osallistunut SKP:n väreissä jo useampiin vaaleihin. Hän antanut vaalikonevastauksissaan ja paneelikeskusteluissa tulenarkoihin aiheisiin kommentteja, joissa hän myötäilee ja jopa kehittelee eteenpäin takapajuisia porvarillisia asenteita ja ajatuksia. Törkeimpien puheiden kohteeksi joutuvat tietenkin kaikenlaiset syrjityt vähemmistöt, esimerkiksi saamelaiset, ”paperittomat”, ja transsukupuoliset, mutta aatteen pettäminen ei jää siihen.

Länsi uppoaa sukupuolen moninaisuuteen!?

Vuoden 2023 Sanoman eduskuntavaalikoneessa hän ilmaisee olevansa sukupuolen moninaisuuden huomioon ottamista vastaan, mutta vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Joona Etto (skp.) kertoi vielä suorasanaisemmin, mitä mieltä hän todella on sukupuolivähemmistöistä, eikä seuraava teksti ole kiitollista luettavaa:

Joona Etto paljastaa olevansa sukupuolen korjaamista vastaan, pitävänsä syntymässä annettua sukupuolta viimeisenä totuutena, ja olevansa transsukupuolisten vankka vastustaja. Hän kehottaa hyväksymään itsensä ja muut ”sellaisina kuin ne on”, ja ”lokeroimaan vähemmän”, mikä betonoi hänen näkemyksensä muuttumattomasta sukupuolesta, josta liika kohkaaminen on vain lokerointia ja totuuden karttelua. Tämä takaperoinen idealismi, joka viis veisaa sukupuolta avanneesta tieteestä, ja joka nojaa menneisyyden käsityksiin ja yhteiskuntasuhteisiin, on hänen pysyvää ja säännöllisesti pinnalle nousevaa tunnusmerkistöään. Transnuorien oikeuksien vastustaminen ja muuttumaton naiseus ja miehuus eivät ole hänelle ohimenevä poliittinen kysymys, vaan kokonaisvaltaisen taantumuksellisen maailmankatsomuksen tuote.

Kansallissovinismista ja nationalismista

Kommunistit eroavat muista proletaarisista puolueista toisaalta vain siinä, että eri kansakuntien proletaarien taisteluissa he nostavat esiin ja ajavat koko proletariaatin yhteisiä, kansallisuudesta riippumattomia etuja, ja toisaalta siinä, että proletariaatin ja porvariston välisen taistelun eri kehitysasteilla he edustavat aina koko liikkeen etua.

Kommunistinen manifesti. Karl Marx & Friedrich Engels.

Kommunistin kaikista tärkeimpiin piirteisiin kuuluu internationalistinen asenne. Kommunistisessa manifestissakin esiin tuotu ja avattu internationalismi on perustavan tärkeä erottava tekijä kommunistin ja esimerkiksi sosialidemokraatin välillä, eikä vain siksi, että muista kansoista rumasti puhuminen olisi tuhmaa, vaan myös siksi, että ilman tuota internationalistista asennetta, joka ei rajoita katsontakantaansa vain ”oman kansan edun” tavoitteluun, kommunistit eivät kykene täyttämään velvollisuuksiaan, ja pettävät asiansa. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, Toisen internationaalin puolueet söivät sanansa ”oman maan” edun tavoittelun eduksi, eivätkä pyrkineet kääntämään maailmansotaa ”oman maan” hallitsevaa luokkaa vastaan niin kuin olivat aiemmin julistaneet. Sovinismi voitti, ja työväenluokka kärsi karvaan, historiallisen tappion.

Kun paljastui, että jopa kolmasosa (8/24) Suomen kommunistisen puolueen vaalikoneeseen vastannutta ehdokasta oli ilmoittanut, ettei osaa tai halua vastustaa suomalaista sovinismia, ja että viisi oli täysin rinnoin sen sovinismin puolella, oli helposti ennustettavissa, että vaalikoneen vastauksista löytyisi myös paljon muita onnettomuuksia. Tämä asenne ei ole sattuma, vahinko, tai hetken ajattelemattomuutta, ja sen asenteen kanssa seuraa monia muita onnettomuuksia.

Jotkut ovat rientäneet puolustamaan sitä, että kommunistisen puolueen ehdokkaat ovat valinneet asettaa ”Suomen ja suomalaisten edun kaiken muun edelle” sillä, että Suomen ja suomalaisten etu olisi tavoitella sosialismia, ympäristönsuojelua, internationalistista politiikkaa, ja niin edelleen kaikkia mukavia ja edistyksellisiä asioita. Puolustus on virheellinen. Eton ja muiden ”Suomi ensin!” -kantaa ei voida taivuttaa internationalistiseksi, sillä internationalismissa ei aseteta yhden kansan etua kaiken muun edelle, vaan siinä tavoitellaan kaikkien maiden työväenluokan yhteistä etua. Suomen kansa hajoaa keskenään eturistiriidoissa oleviin luokkiin, joista porvariluokka on muodostanut Suomen valtion työväenluokkaa vastaan, ja näin vaalikoneen ”kansan etu” on nykyisen hallitsevan luokan etu, ei ”meidän kaikkien”. Tämän lisäksi on päivänselvää, etteivät Joona Etto ja toisena esimerkkinä suorapuheinen Jani Ilves (skp.) vastanneet asettavansa Suomen ja suomalaisten etua ensin sillä mielellä, että tässä toteutetaan nyt internationalismia ja hyvää ympäristöpolitiikkaa.

Jani Ilves, 39, on Joona Eton tavoin Lapin vaalipiiristä ja ilmoittanut tuoreessa Sanoman vaalikoneessa olevansa täysin samaa mieltä, että ”poliitikkojen on asetettava Suomen ja suomalaisten etu kaiken muun edelle.” Tällainen kommentti olisi luonteva, jos se tulisi porvarilliselta poliitikolta, mutta kommunistilta se on aatteen pettämistä.

Jonkinlaisen tuomion, vaikka sitten epäselvänkin, osaisi näin törkeästä sovinismista antaa moni kommunistisen puolueen jäsen, vaikka he ovat osoittautuneet kyvyttömiksi tai haluttomiksi muuttamaan puolueen suuntaa. On myös epätodennäköistä, että he suhtautuisivat johdonmukaisesti sovinismiin, kun kyse on puolueen ulkopuolisen (!!) kirjoittajan hyökkäyksestä heidän ehdokasta vastaan. Artikkelin lopussa palaamme siihen, miksei puolue kykene kitkemään riveistään tätä ajattelua.

Jari Karttunen, SKP:n keskuskomitean jäsen, kuvailee vaalikoneessa tämän sovinistisen asenteen kuulostavan itsekkyydeltä ja fasismilta:

Kommunistinuorten aktiivisimpiin puuhastelijoihin kuuluva Jiri Mäntysalo vetoaa ihmisoikeuksiin ja vastustaa nationalismia:

Tiina Sandberg, SKP:n pääsihteeri kyseenalaistaa erillisen yhteisen kansallisen edun olemassaolon:

Joona Etto (skp.) pohdiskelee, kuinka suomalaisia työläisiä pitää suosia, ja varoittaa ”meidän kaikkien” kärsivän halpatyövoiman käytöstä:

Joona olisi säästänyt riveittäin tekstiä toteamalla vain, että ”maassa maan tavalla, Suomi suomalaisille”, mutta sen sijaan hän päätti nostaa esiin, kuinka hän pitää saamelaisia suomalaisena kansana, ja kuinka Suomen kohtalo on palata vanhoihin tapoihin, luultavasti ilman transsukupuolisia ja monikulttuurisuutta. Kommentista loistaa läpi globalismin vastustaminen, vaikka sitä ei nimetäkään.

Duunitori.fi on myös laatinut näihin eduskuntavaaleihin vaalikoneen, johon Joona Etto (skp.) on tunnollisesti merkinnyt takapajuisia ajatuksiaan.

Porvarillisessa Suomessa persut ovat kunnostautuneet työperäisen maahanmuuton (”kokoomuksen palvelusväen”) kokonaisvaltaisessa vastustamisessa, kun taas monet ns. liberaalimmat porvarilliset puolueet ovat korostaneet, kuinka tärkeää on saada ulkomailta hoitajia, bussikuskeja, roskakuskeja, erityisen hyväksikäytettyjä kausityöntekijöitä, ja niin edelleen. Samalla nämä liberaalit suruitta jatkavat ”palautuksia”, karkotuksia, ja Euroopan linnoittamista ”siirtolaisasetta” vastaan. Kommunistit eivät tietenkään voi näistä kahdesta porvarillisesta vaihtoehdosta valita kumpaakaan. Kommunistin valinta on ennemmin vapaasti liikkuvien työläisten järjestäytyminen yhteisten luokkaetujen tavoitteluun, vastustamaan rasismia, rikkurointia ja ns. alipalkkausta, mutta Joona Etto (skp.) on valmis valitsemaan molemmat, niin halvan työvoiman hyväksikäytön kuin maahanmuuton yksioikoisen vastustamisen, aina porvarillisen Suomen tarpeiden mukaan.

Moni moderni fennomaanisovinisti kärsii suomen kielen vaikeudesta.

Radio Suomen vaalipaneeli 2019

Lapin pienpuolueiden ja valitsijalistojen ehdokkaille järjestetyssä vaalipaneelikeskustelussa (Yle Areena) Joona Etto (skp.) pääsi puhumaan ja paljastamaan niin ikävät asenteensa kuin tietämättömyytensä.

Kohdasta 11:02 eteenpäin Joona Etto kertoi, mitä Suomen Kommunistisella puolueella on annettavaa nykypäivänä. Hän valitsi kertoa, että SKP haluaa hävittäjien sijaan ilmatorjuntaa. Surullisen tyypillistä vasemmistolaisuutta, että yksiselitteisen vastustamisen sijasta neuvotaan porvarivaltiota parempaan porvarilliseen militarismiin. 11:50 kohdalta alkavasta kysymyksestä päästään kansalaispalkkaan (joka ei ole SKP:n tavoite – Etto tuskin on edes katsonut puolueen ohjelman suuntaan) ja siihen, että Etto sanoi Sipilän hoitaneen Suomen taloutta hyvin, eli ”meidän” Suomen, ”meidän” tarkoittaessa tässä porvareiden ja paapottujen rikkaiden Suomea.

17:33 eteenpäin Joona Etto kertoi, että Lappi on vaikea sen takia, että on pitkät etäisyydet. Hän ratkaisisi tämän lentävillä autoilla Japanista, ja näitä autoja voisi rahoittaa julkisilla varoilla, kunhan vältämme liiallisen velanoton.

Etto luultavasti ei ihan täysin ymmärrä, että kansalaisuudella on muutakin kuin sentimentaalista merkitystä, mutta se ei estä häntä tulisesti julistamasta jyrkän sovinistisia ajatuksiaan. Kun toimittaja Jarmo Siivikko kysyi, että miten sote toteutetaan, mitä mieltä Etto on sotesta, käytiin seuraava dialogi. Äänitteessä kysymys esitetään alkaen kohdasta 25:26.

Etto: […] hyvä pointti, ettei me haluta, että sitä rahaa virtaa ulkomaille meidän verorahoista, koska se on meiltä kaikilta pois. Eli Suomen sisällä suomalaisten tuottamaa palvelua ja mahdollisimman paljon ainoastaan suomalaista kalustoa.
Siivikko: Mites suomalaisia hoidettaisiin, vai hoidettaisko me samalla ulkolaisiakin, tai maahanmuuttajia?
E.: No, siis, Suomen kansalaisia.
S.: Mutta kaikki eivät ole.
E.: Mun mielestä ne, jotka ei oo Suomen kansalaisia, niin niillä ei pitäisi olla oikeutta verorahoin laitettuun vanhainkotiin koska —
S.: Vanhainkotiin tai muuhun palveluun?
E.: No ne ei ole suomalaisia.
S.: Mut jos ne on maahanmuuttajia?
E.: No jos ne on suomal– siis onko ne hakenut kansalaisuuden vai?
S.: Nythän meillä on suuri uutinen se, että yhä useampi on paperiton, ilman oleskelulupaa ja ilman kansalaisuutta.
E.: Elikkä laittomasti maassa.
S.: Niitä on myös.
E.: No, silloin jos on laittomasti maassa, on rikollinen.
S.: No, se tuli aika laittamattomasti sanottua.

Alkaen kohdasta 27:51, Joona Etto vastasi toimittajan esittämään kysymykseen, että pitäisikö alkuperäiskansojen oikeuksia vahvistava ILO-169 sopimus ratifioida, ja että pitäisikö saamelaisten itse saada päättää, keitä saamelaisiksi lasketaan. Etto vahvisti aiemmin artikkelissa esitetyn näkemyksensä saamelaisista suomalaisina, ja kommentoi saamelaisten asemaa samalla paljon, paljon laajemmin kuin tehtävänanto edellyttäisi. Vastauksesta on luettavissa, miten hän haluaisi saamelaiskäräjät hajotettavan jonkinlaisen hypoteettisen saamelaispuolueen eduksi, ja saamelaisilta kaikki erityiset oikeudet poistettavan. Tällainen pyytämättäkin päälle ryöppyävä saamelaisviha tulee kolonisoidulla Saamenmaalla mesoavalle suomalaissovinistille luultavasti ihan luonnostaan.

Etto: Mun mielestä ne, jotka haluaa Suomelta palveluita, niin niitten pitäisi olla suomalaisia, että tota, jos me halutaan saamelaisille jotain omaa hallintoa, niin silloin meidän pitää lähteä tota sille linjalle, että niillä vois olla poliittinen puolue mieluummin kuin erillään oleva järjestö, joka tuntuu, et ei oo kauheen hyvin kontaktissa meidän muun järjestelmän kanssa.
Siivikko: Oletko sitä mieltä, että saamelaiskäräjät pitäisi lopettaa?
E.: Mun mielestä ne pitäisi ottaa mukaan tähän eduskuntatoimintaan [!!].
S.: Saamelaiskäräjäpuolue, niinkö?
E.: Vähän niin kuin puolueen kannalta siihen pitäisi lähteä, mut sitten taas tota niitten saamelaisten populaatio on aika pieni, joten äänimäärä saattais helposti olla vaikeus alussa, mutta mä uskon et jos ne pystyy ajamaan tällaista suomalaisen kulttuurin vahvistamisen politiikkaa, yhdistymään esimerkiksi karjalaisten kanssa, niin mun mielestä tällaisilla vähemmistöillä on hyvät mahdollisuudet parantaa sitä kautta omia asemiaan.
S.: Voisiko olla saamelaiskiintiö, esimerkiksi niin kuin Ahvenanmaalla on?
E.: Mun mielestä tällaiset kiintiöt on aika rasistisii asioita, et jos meillä on niinku joku kiintiö, et me otetaan pakolla jonkun kansalaisuuden henkilö myös mukaan, niin sillon tän kansalaisuuden edustajilla on etulyöntiasema.

Vuoden 2019 eduskuntavaalien Ylen vaalikoneessa, jonka vastaukset julkaistiin 14.3., Etto ei nähnyt tarpeelliseksi runoilla sen enempiä, kun hän ilmoitti tukensa saamelaisten perinteisiä elinkeinoja tuhoavalle Jäämerenradalle. Absurdisti hän kertoi kuitenkin Radio Suomen vaalipaneelissa 4.4., noin kolmea viikkoa myöhemmin, alkaen kohdasta 31:57, että ”on liian myöhäistä” lähteä sellaisia ratoja rakentamaan, kun ”3d-tulostaminen on nykypäivää”. Takaperoisille näkemyksilleen uskollisesti hän toteaa, että ehkä radan voisi menneisyydessä rakentaa.

Kohdasta 36:21 eteenpäin, Etto lähti avaamaan näkemyksiään kaivoksista ja kaivostyöläisistä. Kaivoksia ei tule Suomeen, ”meidän maahan”, enempiä availla, kun se pilaa ympäristöä, ja toisaalta suomalainen kaivostyöläinen on turhan kallis kaivokseen lähetettäväksi. Toimittaja kysyi, että kuka se sitten kaivaa, ja Etto vastasi, että ”antaa muiden kaivaa”. Toimittaja luonnollisesti oletti vastauksesta, että tämä ”kommunisti” haluaa tuoda maahan halpatyövoimaa, mutta eihän Etto nyt sellaista. Eihän Etto kolonialisti ole! Etto selvensi, että kaivakoon muut kansat muissa maissa, pilatkoon muut maat ympäristönsä, ja Suomi hyötyköön heidän halvan työvoimansa tuotteista ja ulkoistetusta ympäristötuhosta.

Joona Etto ilmaisi äänitteessä kohdassa alkaen 43:30 haluttomuutensa purkaa kilpailukykysopimus, joka on ollut työväenluokan riippakivenä Sipilän hallituksesta asti, ja jonka kuuhun räjäyttäminen olisi merkittävä voitto työväenluokalle. Toimittaja Jarmo Siivikko johti puhetta:

Paneelin viimeinen kysymys: pitäisikö kikysopimus purkaa?
Joona Etto (skp.): Hmm, mun mielestä tää ei oo ihan yksiselitteinen asia.
Siivikko: Kyllä nyt kommunistilta ois oottanut vähän parempaa vastausta! Nimittäin vasemmisto on ajanut kikyn purkamista koko ajan.
E.: Mm, mutta se ei ole sinänsä niin yksinkertainen asia…
S.: No niin, hyvä, tuokin tuli selväksi.

Natolle mikä Natolle kuuluu

Toisin kuin yllämainitut vähemmistöt ja kikystä kärsivät työläiset, Nato saa häneltä tukea: sotilasliittouman edellyttämä 2 % osuus BKT:sta ”puolustusmenoihin” ovat hänelle kunnian asia:

Monessa Eton kommentissa paistaa läpi syvä huoli siitä, miten parhaiten hoitaa porvarillisen Suomen asioita, jonka kanssa hän samaistuu. Sen sijaan, että Etto tavoittelisi porvarivallan kaatamista, kommunistista vallankumousta, ja uutta yhteiskunnallista järjestystä, suurta murrosta syvästi epäoikeudenmukaiseen maailmaan, hänen huomionsa kiinnittyy hyvään porvarilliseen hallintoon; siihen, mitä porvarillisen Suomen pitäisi tehdä. ”Meidän” tulee maksaa Natolle se, mikä Natolle kuuluu, se on ”meidän” sanamme pitämistä.

Naton myötäilyn lisäksi Etto kantaa huolta siitä, että täytämme patrioottisen velvollisuutemme ”itsenäisyyden puolesta” sotineita sukupolvia kohtaan:

Joona Etto viittaa toiseen maailmansotaan, jossa Suomen porvarillinen valtio vei Natsi-Saksan ja muiden akselivaltojen rinnalla huipennukseensa sen, minkä valkoisena osapuolena sisällissodassa aloitti. Operaatio Barbarossaan osallistuminen ja Leningradin (Pietarin) piiritys olivat luontevaa jatkoa valkoiselle terrorille, salaiselle sotilasyhteistyölle Viron kanssa, ja heimosodille, joissa Suur-Suomea tavoiteltiin nousevan neuvostovallan kustannuksella. Tällä oli hyvin vähän mitään tekemistä sellaisen itsenäisyyden kanssa, josta kommunistin pitäisi välittää. Suomen itsenäisyydestä huolestuminen, jonka puolesta joutui sotimaan lähinnä työväenluokka ja maanviljelijät vallankumouksessa Venäjällä, on porvarillisissa piireissä suosittua retoriikkaa, jolla rakennetaan, jos ei kansallista yhtenäisyyttä, niin ainakin ”yhteenkuuluvuuden tunnetta”. Tämän porvarillisen paatoksen kanssa samaa sarjaa on huolestuminen velkaantumisesta – Etto voi vain kirota sitä, etteivät hän ja SKP ole tasapainottamassa porvarillisen Suomen budjettia menneiden ja tulevien suomalaisten sukupolvien kunniaksi.

SKP:n jäsentä ja vaaliehdokasta Joona Ettoa liikuttaa suuri velvollisuuden tunne, ja nationalismin (kenties jopa talvisodan) henki täyttää hänet, kun hän pohtii ”hyvinvointivaltion” turvaamista suomalaisille, ja vain suomalaisille. On kuin menneet sukupolvet kuiskisivat ja vaatisivat toimimaan, kuin he tarjoaisivat johdatustaan, ja Eton katse onkin suunnattu visusti taaksepäin. Tulevaisuudesta hän osaa manata vain fantastisia 3d-printtereitä ja lentäviä autoja.

---

Harha-askeleet eivät ole satunnaisia

Me emme ole feministi puolue, emme saamelaisten puolue, emme maahanmuutto puolue, emme eläin puolue jne (näin vapaasti muisteltuna). kaikki asiat ovat tärkeitä, mutta meidän mitää muistaa taustamme! ME OLEMME TYÖVÄEN PUOLUE SKP! Ja siihehen meidän tulee profiloitua! Marxismi-Leninismi kunniaan! Itse pidän itseäni Juchelaisena että Hoxsalaisena!

Erno Laitinen. 16.4.2017. Facebook.com.

”Nyt jokaisen on katsottava rohkeasti peiliin. SKP ei voi olla pelkästään vähemmistöjä varten ja puolueessa keskitytäänkin nykyisin aivan liikaa vähemmistöjen etujen ajamiseen: mistään muusta ei nykyisin puhuta ja kirjoiteta kuin vähemmistöjen oikeuksista.”

Pauli Schadrin, keskuskomitean jäsen. Tiedonantaja (16/21.4.2017)

Suomen kommunistinen puolue on pitkään katsonut riveissään kaikenkarvaista koheltamista, ja kurinpitoa on ollut harvakseltaan, ainakin mitä tulee kansallissovinismiin, rasismiin, seksismiin, yms. takapajuisuuteen. Niitä, jotka ovat näistä asioista sanoneet puolueen sisällä, on tullut vastaan selittelyt ja puolustelut, byrokraattinen kuri ja painostaminen, hiljaisuutta ja haukkumista. Puolueen ulkopuolista palautetta on syytetty vilpilliseksi, mustamaalattu salaliittoteorioilla, ja sitä on myös systemaattisesti pyritty minimoimaan niin, etteivät uudet jäsenet missään nimessä sitä tulisi näkemään, tai ottamaan tosissaan, tai ainakaan lukemaan ilman jotain epäilystä siitä, etteikö sittenkin olisi kyse jostain pahantahtoisesta sabotaasista.

Yli sata vuotta sitten Lenin joutui kirjoittamaan polemiikkia (mm.) niitä vastaan, jotka pyrkivät madaltamaan kommunistisen liikkeen ”ekonomismiin”, rajoittamaan puolueen kamppailun työväenluokan taloudellisten ongelmien lieventämiseen, rakentamaan puolueen, joka seurailee työväenluokkaa ja vain reagoi sen aloitteisiin, toimii kuin kritiikitön tsemppari, eikä pyri johtamaan sitä mihinkään. Tällä tapaa moni sovinistikin oikeuttaa itsensä – ”työläiset eivät ole valveutuneita internationalisteja, emme mekään voi olla, maailma ei ole kypsä”. Tämä, kuten käytännössä kaikki tämä madaltajien ja ekonomistien toiminta, oli työväenluokan tietoisuuden kahlitsemista porvariluokan ohjaukseen, ja takapajuisten kommunistien oman takapajuisuuden oikeuttamista.

Tämä ei tietenkään ole ainoa puoli SKP:stä. Puolueessa osataan sanoa myös edistyksellisiä sanoja, niin sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen eduksi kuin saamelaistenkin, ja jäsenissä on paljon vilpittömiä asiaansa uskovia kirkasotsaisia kommunisteja, eivätkä edesmenneet Laitinen ja Schadrin enää kykene puhumaan. On myös niitä, jotka ymmärtävät jotain teoriasta johonkin asteeseen asti. Vilpittömyys ja kauniit sanat eivät kuitenkaan riitä, kun tarkoituksena on koota työväenluokan edistyinen ja tiedostavin osa puolueeksi, joka kykenee näyttämään tien eteenpäin koko luokalle ja yhteiskunnalle, murtamaan vanhan vallan. Myöskään muutaman yksilön teoreettinen jonkinasteisuus (täyden tietämättömyyden sijaan) ei riitä korjaamaan puolueen tuuliajolla kulkemista ja suoranaista teorian väärennystä. Niitä puutteita, jotka johtavat Joona Eton kaltaisiin ehdokkaisiin, ja niihin näkemyksiin, joita Etolla on, ei voi korjata hyvällä pöhinällä ja kahdenkeskisissä keskusteluissa harmittelulla, vaan ne täytyy korjata oikealla vallankumouksellisella teorialla ja siitä virtaavalla toiminnalla, johon kuuluisi terve puoluekurin pitäminen.

Edes väärää vallankumouksen teoriaa ei puolueella tällä hetkellä ole, vaan vallankumouksesta on tyystin luovuttu rauhanomaisen ja hiljalleen kehittyvän kehityksen eduksi, joka tapahtuu porvarillisen valtion alla. Proletariaatin diktatuuri, joka kauhistuttaa ja hämmentää niin tietämättömiä samoin kuin porvareita, on tietoisesti haudattu väärennösten alle: SKP tavoittelee ”kansanvaltaa”, ei työväenvaltaa. Kansallinen ”yhtenäisyys”, jossa tosiasiassa työläinen on hallitsevan porvariluokan alla (ja saamelainen suomalaisen kolonialismin alla), joka Joona Eton inhottavissa kommenteissa on korostetusti esillä, on myös Suomen kommunistisen puolueen ohjelmallinen suhtautuminen luokkataisteluun. Kun tämä on se teoria yhteiskunnallisesta muutoksesta, jolla puolue ohjelmapaperin tasolla toimii, kun kansan ”yhtenäisyys” on näin teorian tasolla nostettu tavoitteeksi, onko todella yllättävää, että ”Suomen kansan etu” nostetaan ensisijaiseksi?

”Työväenliikkeen ja kansalaistoiminnan aktiivisuudella on kasvatettava työtätekevien ja vähävaraisten vaikutusta valtion, alueiden ja kuntien hallintoon. Valtiollisessa päätöksenteossa on siirryttävä hallitus- ja ministeriövaltaisuudesta eduskunnan kehittämiseen toimivan kansanvallan elimeksi. Kunnallinen ja alueellinen itsehallinto on turvattava riittävällä valtion rahoituksella sekä kehittämällä lähidemokratiaa ja osallistuvaa budjetointia. Kuntien ohella myös aluehallinnolla tulee olla oikeus verotukseen ja laajentaa toimintaansa.”

Suomen kommunistisen puolueen ohjelma, hyväksytty 2022. III Demokraattinen käänne.

Jos Joona Etto kommunistisen puolueen edustajana ”Suomen Lapissa” puhuu inhottavia saamelaisten suomalaisuudesta ja saamelaisten tasavertaisesta oikeudesta muodostaa onneton puolue ilman ”ylivaltaa” suomalaisten yli, mikä on ollut puolueen panos todella vallankumouksellisen näkemyksen muodostamisessa Saamenmaan kysymykseen? Eikö se ole seuraillut aktivisteja, ja heidän perässään puhunut kauniita sopimusten ratifioinnista ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamisesta, niin kuin aiemmin ekonomisteja kuvailtiin? Puolueen ohjelmassa on yhden lauseen verran saamelaisista, ja sekin vailla mitään tietä eteenpäin. On tietenkin kiistattoman selvää, ettei Joona Ettoa kiinnosta vähääkään ottaa tosissaan puolueen näkemyksiä, jotka puoltavat esimerkiksi ILO-169 -sopimuksen ratifioimista, jne., mutta tällaiset selitykset eivät voi riittää niille, jotka todella haluavat puolueesta, jos ei vallankumouksellista, niin ainakin kommunistista. Selvät ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta kohti todella kulkevat näkemykset, ja niistä muodostuvat ohjelmat, ovat harvinaisempia kuin mikään muu puhe ja toiminta koko maassa, ja näin ollen, onko todella yllättävää, että saamelaiset esitetään suomalaisina ja saamelaiskäräjiä lakkautettavaksi puolueen tieltä, joka ”osallistuu ”eduskuntatoimintaan”?

”Saamelaisten itsemääräämisoikeus ja alkuperäiskansojen oikeuksia
koskevat kansainväliset sopimukset on toteutettava.”

SKP:n saamelaisia koskeva puolueohjelman osio kokonaisuudessaan.

Puolueelta puuttuu marxilainen vallankumouksellinen teoria ja historiallisen materialismin avartama maailmankatsomus, pyrkimys todella tehdä selkeä ero vanhaan paskaan porvarin rakentamaan maailmaan. Sen sijaan se on mukautunut porvarivaltaan, ja puolue korostaa ”kansanvallan” (eli eduskunnan parantelun) tavoittelussaan ”kansalaistoimintaa”, väliaikaisia ja porvarillisen yhteiskunnan lähes täysin ehdollistamia ”kansanliikkeitä”, yms., jotka käsittelevät jotakin tiettyä hallitsevan luokan tarkkaan hallitsemaa ja rajaamaa kysymystä. Näiden kysymysten yhteyttä kapitalistiseen tuotantoon ja porvarilliseen diktatuuriin puolue on käytännössä kyvytön osoittamaan. Näitä liikkeitä puolue sitten seuraa kuin onneton, päänsä hukannut kana, ja on ylpeä sitä, ettei tarjoa vastauksia, vaan kutsuu nämä samat väliaikaiset ja spontaanit liikkeet toimimaan työväenluokan päänä, johtamaan sitä, mistä seuraakin sitten yhden tai kahden lauseen koristeellinen maininta ohjelmassa tai jossain muussa dokumentissa, jota edes sen kirjoittanut työryhmä ei ole lukenut tosissaan. Paljon puhuttujen puoluehistoriallisten traumojen päälle se on ajan myötä kerännyt kasan muita oikeutuksia, joilla se välttää oikeanlaisen puoluekurin rakentamisen, jolla oikea teoria ja oikea maailmankatsomus voitaisiin ottaa puolueen ohjeeksi.

Puolue on tuomittu vaeltamaan pimeydessä, kunnes se hajoaa, ja sen jälkeen saamme ”hajottajat” kuulla, kuinka se oli meidän syytämme, kun emme liittyneet mukaan pimeässä vaeltamiseen. Se ei kykene oikaisemaan itseään, ja se ei suostu ottamaan tosissaan ulkopuolista kritiikkiä. Suokaa anteeksi, jos emme liity puolueeseen, joka kieltäytyy kuuntelemasta mitään muuta kuin lohdutusta, ja jonka teoreettisista lähtökohdista virtaavien näkemysten päässä odottaa sovinismi ja tappio.

---

Liite: On sanottu aiemminkin

Suomen kommunismin tilanne on erittäin hälyttävä. Te olette varmasti huomanneet, kuinka Kommunistien liiton/Suomen työväenpuolueen ja Kommunistisen työväenpuolueen piirissä on annettu tukea presidenttiehdokas Paavo Väyryselle. […] STP ja KTP eivät kuitenkaan ole yksin tukemassa Väyrystä, vaan myös teidän riveissänne on Väyrysen puolesta aivan avoimesti agitoivia. Tämä menee kaiken ymmärryksemme mukaan teidän päätöksiänne vastaan, ja on myös aivan selkeä, kriittinen irtiotto kommunismista ja kaikesta, mitä voisi kutsua vasemmistolaiseksi.

Kommunistisen nuorisoliiton [sittemmin lakkautettu] viesti Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitealle 20.-21.1.2018 pidettävään kokoukseen.

Kommunistisen nuorisoliiton viestistä ei seurannut keskuskomiteasta lähtevä kurinpalautus, vaan se, että useampi Väyrysen tukemista tosissaan vastustava jäsen erosi puolueesta. Kokous, jossa viestiä käsiteltiin, oli defensiivisten kiertelyiden, kaarteluiden, ja tekosyiden sirkus, mistä lisää kirjoituksessa Ylivuoto: Luottamuspula. Tämäkin teksti, totta kai, seliteltiin pois katkeran ja riidanhaluisen entisen jäsenen kiukutteluna.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 20 vuotta tämän vuosisadan huimimman salaliittoteorian julkistuksesta. Sen mukaa arabianniemimaan aavikkoseudulla joukko kamelin kasvattajia ja kuljettajia sopi paikallisen saarnamiehen kanssa massiivisesta väkivaltaisesta iskusta Ameriikan Yhdysvaltoihin. Yhteyksiä Ameriikkaan oli niukasti mutta saarnamies oli aiemmin toiminut CIAn autonkuljettajana Saudi-Arabissa joten isokaan operaatio valtameren takana teollistuneessa maailmassa ei ollut mahdottomuus. Tämän teorian mukaan syyskuussa 2021 tapahtuneet lentokoneiden törmäykset olivat näiden kamelimiesten tekemiä. Uskokoon kuka haluaa.

Matti Aalto. 2019. Facebook.com

Matti Aallon kommenttia seurannut kohu kuitattiin melko lailla sillä, että hänen tekstistään nokkaansa ottaneet olivat ”tosikkoja”, ja että eihän Matti Aallolla nyt mitään oikeata valtaa ole, vaikka oli (ja on tänäkin päivänä) keskuskomitean jäsen.

Perjantai-nimisessä ohjelmassa keskusteltiin sukupuolesta sekä muun muassa siitä, kokevatko lapset ja nuoret sukupuoliroolit ahdistaviksi. Tämä on jälleen kerran sellainen asia, jossa osa pääsee laukomaan ”totuuksia”, vaikka suurin osa suomalaisaita ja lapsiperheistä pitää satavarmasti hyvänä sitä, että tytöistä puhutaan tyttöinä ja pojista poikina: se ei varmasti loukkaa enemmistöä kansalaisista tippaakaan. Enemmän tavallisia ihmisiä ohjelmiin keskustelemaan ja kertomaan näkemyksistään, ettei todellisuus hämärry, kiitos.

Marko Niemi, 22.2.2019. Facebook.com

Hankolainen Marko Niemi oli SKP:n kahdesta edellä mainitusta kunnanvaltuutetusta, jotka valittiin vuonna 2017 alkavalle kaudelle. Sukupuolivähemmistöjen lisäksi hän piti paljon ääntä suomenruotsalaisista. Sittemmin hän liittyi perussuomalaisten riveihin sitoutumattomana kunnallisvaaliehdokkaana, ja hänet valittiin 2021 alkavalle kaudelle. Puolueessa hän teki joitakin töitä Tiedonantajalle. Hänestäkään ei päästy eroon puoluekurilla. Opportunisti haistoi paremmat apajat perussuomalaisten keskuudessa, ja lähti itse.