Sairaanhoitajien ja lähihoitajien työtaistelussa on alkanut uusi vaihe
Aki ”Pakkolaki”-Lindénin (sd.) valmisteleman ns. potilasturvalain uhka on saanut Tehyn ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin luopumaan 20. päivä alkavasta lakon toisesta aallosta, ja sen sijaan valmistellaan joukkoirtisanoutumisia ja muita toimenpiteitä. Päätös on ymmärrettävä, sillä Sanna Marinin (sd.) johtama hallitus on antanut selkeän signaalin, että hoitajien ei suvaita käyvän työtaisteluun, ja että ns. työnantajapuoli voi rauhassa ja luottamuksessa jättää hoitajien vaatimuksiin vastaamatta. Tällaisessa tilanteessa ainakaan työnantajan mieltä ei rasita harha valtion puolueettomuudesta.
Tehy ja Super: Ministeri Lindén vei hoitajien lakko-oikeuden – lakon toinen vaihe ei ala, valmisteluun joukkoirtisanoutuminen
Hoitajajärjestöt tavoittelevat 3,6 % vuosittaista palkankorotusta viiden vuoden ajalle tavanomaisten sopimuskorotusten lisäksi. Tällä Tehy ja SuPer hakevat ratkaisua myös hoitajapulaan, joka on pahentunut jo vuosia. Sen lisäksi, että hoitajat ovat kärsineet palkkakuopassa vuosikymmeniä, on taistelu palkasta erityisen ajankohtainen, kun koko yhteiskunnan elinkustannukset nousevat pandemian, Ukrainan sodan, polttoaineen hinnannousun ja yleisesti kapitalismin kriisitilan takia.
Valtakunnansovittelija kaatoi kylmää vettä hoitajien niskaan ja antoi loukkaavan ”sovintoesityksen”, joka ei sisältänyt lainkaan parannuksia palkkaan tai työoloihin. Tämän jälkeen 25 000 hoitajaa lähti 1.4. lakkoon vastalauseena jatkuvaan kyykytykseen. Lakon piti alkaa jo 18.3., mutta työministeri Tuula Haatainen (sd.) ja valtakunnansovittelija siirsivät lakkoa. Muitakin lakkoja on siirretty. Kunta-alan lakkoa, johon olisi osallistunut paljon opettajia ja ruokahuoltoa, siirrettiin ”yleisen edun” perusteella lain sallima täydet kaksi viikkoa. Mikäli laki sallisi kymmenen vuoden siirron, epäilemättä lakkoja siirrettäisiin kymmenellä vuodella, aina ”yleisen edun” nimissä.
Hoitajien työtaistelua varjosti alusta asti puhe pakkolaista, jota porvarillisessa puheessa kutsutaan kaunistellen ”potilasturvalaiksi”. Sen sijaan, että julkista terveydenhoitoa rahoitettaisiin tarpeeksi tai hoitajien työsopimusten vähimmäispalkkaa nostettaisiin riittävästi, porvarivalta on katsonut parhaaksi lyödä hoitajat – jälleen kerran. Pakkolaki uhkasi vuonna 2007, ja silloinkin hoitajat turvautuivat joukkoirtisanoutumisiin. Tuolloin työnantajapuoli vastasi tähän taktiikkaan, eikä odotettavissa ole, että se rauhassa hyväksyisi tätäkään joukkoirtisanoutumista.
Jos joukkoirtisanoutuminen alkaa realisoitua vuoden 2007 tapaan, totta kai silloin joudutaan yhteiskunnan toimesta reagoimaan. Mikä se muoto tai laki on, se on varmaan erilainen tapa reagoida.
IL: Ministeri Lindén A-Studiossa joukkoirtisanoutumisista: Uudet lait mahdollisia
Pakkolait ja riittämättömät palkankorotukset, työolojen kelvottomuus yleisesti, johtavat siihen, että julkisen terveydenhuollon kriisi tulee syvenemään. Moni hoitaja irtisanoutuu, vaihtaa alaa, muuttaa pois Suomesta, poistattaa tietonsa ammattioikeusrekisteristä, ja niin edelleen. Tätä voisi kutsua katastrofiksi, mutta yksityisestä sairaanhoidosta kiinnostuneelle pääomalle sen nimi on markkinarako, ja laskevasta sairaanhoidon tasosta tulee uusi normaali, mikäli se heistä on kiinni.
Nykyistä pakkolakia valmisteltiin kovaan tahtiin, ja se oli jo menossa valtioneuvoston käsittelyyn, kun lakossa tuli tauko 15.4.–20.4., ja pakkolain ase laskettiin näennäisesti. Tauosta huolimatta pakkolain edistämistä jatkettiin eduskunnassa 19.4., koska hoitajat eivät nöyrtyneet ja luopuneet vaatimuksistaan. Perhe-ja peruspalveluministeri Aki Lindénin (sd.) johdolla valmisteltu pakkotyölaki tekee entistä selvemmäksi, että porvari tunnustaa lakko-oikeuden vain niin pitkälle kuin työläinen hänet niin pakottaa tekemään.
Luokkasopu ei palkitse alistettua luokkaa
Sen lisäksi, että hoitajat tekevät yhteiskunnalle välttämätöntä, äärimmäisen raskasta ja vaativaa työtä paskapalkalla ja haukuilla, he käyvät työtaistelua jopa liiankin nöyrästi. Tehy ja SuPer ovat olleet koko ajan valmiita neuvottelemaan, mutta tämän nöyryyden tuloksena on entistäkin häikäilemättömämpi työnantajapuoli, jolla on koko valtiokoneiston poliittinen tuki. Palkaksi siitä, että hoitajat ovat itse tehneet suojatyötä, heidän päälleen syljetään.
Porvarillinen lehdistö tulee jatkamaan hoitajien pommittamista häpäisy- ja syytösjutuilla, esimerkiksi suojatyön riittämättömyydestä, ja ties mistä kuopista kaivetuilla salla-sairaanhoitajilla. Niin-kutsutut työväenpuolueet ja niiden edustajat hallituksessa, joka suuntaa pakkolakiaseen piippua hoitajia päin, jatkavat voimattomia puheitaan hoitajien eduksi, mutta teot puhuvat kovempaa.
”Hallitus ei puutu työtaisteluihin” on porvarillisten poliitikkojen suosima hokema ja uskonkappale. Viimeksi sitä toisteli pakkotyölain arkkitehti, ministeri Aki Lindén (sd.). Tosiasiassa Lindén tarkoitti, ettei valtio puutu työtaisteluihin työläisten eduksi. Porvarin eduksi sen sijaan valtio puuttuu lähes jokaiseen työtaistelukiistaan, ja etenkin silloin kun työläinen ei osoita kykenevänsä antamaan takaisin samalla mitalla. Pakkotyölaki on räikeää lakonmurtamista valtiovallan voimin. Vaatiikin melkoista pokkaa valehdella tällä tavalla, ja näin Lindén ansaitseekin lihavan palkkansa ja korkea-arvoisen virkansa.
Tilanne ei ole historiallisesti poikkeuksellinen. Työläisten alistaminen pääoman eduksi on porvarivaltioiden olemassaolon perussyy ja -tarkoitus. Ylipäätään valtiot syntyvät siellä, missä on ratkaisemattomia luokkaristiriitoja – valtio on koneisto, jolla yksi luokka alistaa toisen. Eräs porvarivaltion tunnuspiirre on, että se ottaa luokkataistelussa aina ns. työnantajan puolen ja samalla esittää puolueetonta. Tämä on nähty ja tullaan näkemään vielä monesti. Kun kapitalismin kriisit kiristyvät entisestään ja voiton suhdeluku laskee – samat voitot eivät enää toteudu samoilla sijoituksilla – tulee porvaristo turvautumaan entistä kovempiin keinoihin laajemminkin.
Työväenliikkeen tulee hylätä turha nöyryys ja porvarillinen sovinnaisuus. Porvari kyllä turvautuu oman valtionsa voimaan ja sen pakkolakeihin, se neuvottelee vain ase kourassaan ja tekee sovun lyödyn työläisen kanssa. Kuten kirjoitimme maaliskuussa 2021: sovun aika on ohi – nyt on taistelun aika!
Artikkelikuva ”Nighttime Cannon [Canon] Shooting”
Scott Smith (SRisonS) CC BY-NC-ND 2.0.
Artikkelia muokattu 20.4.2022 16.56: pilkkuvirhe.
Proletaarit 
3 kommenttia artikkeliin ”Hallitus rikkoi hoitajien lakon pakkolain uhalla”
Kommentointi on suljettu.